Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli

 

Noudatetaan sääntöjä sekä hyviä tapoja ;)

tekeminen

*Ajatukset*

"Puhe"

 

 

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: pixeli

14.06.2019 15:48
Noah Thorne

Olimme päässeet keskustelussamme menneisyyksimme, josta olin tietenkin rajannut aseet pois. Parkourin suhteen sain tytöltä kulmien kohotuksen ja tämä kysyi taidoistanikin hitusen hastaavaan sävyyn. Katsahdin toista ja virnistin kevyesti.
"Uskallan sanoo et aika hyvä, ainaki omast mielestäni. Riittävän hyvä."
Totesin ja puhalsin savut ulos kiinnittäen silmäni siihen ennekuin käännyin taas Isan puoleen. Tämä huokaisun kera totesi ettei oikeestaan muistanut yhtään mitään. Hymähdin kevyesti jokseenkin pahoittelevaan sävyyn. Ei varmaan ollut hauskaa olla tyhjin mielin. Itse puolestaan toivoin etten muistaisi Casperia. Se auttaisi asioita paljonkin. Hetkeksi välillemme laskeutui hiljaisuus, jonka aikana Isa pudotti röökinsä alas. Omanikin oli jo lopppusuoralla ja katsahdin vieressäni olevaa pakettia. Tyttö kuitenkin keskeytti minut kysymyksellään, joka olikin varsin kinkkinen. Pysähdyin hetkeksi miettimään.
"Hyvä kysymys" totesin sitten.
"En oikeestaa tiiä. Ehkä istun täs ja polttelen, kunnes nukahan tai jotai" hymähdin ja tiputin oman röökini myös alas ja otin askin käteeni.
"Haluutsä toisen?" Kysyvä katseeni kääntyi askista Isan puoleen ja pyyhkäisin toisella kädellä hiuksiani. Jos toinen haluaisi niin sytyttäisin sen valmiiksi ja ojentaisin toiselle, mutta kieltävä vastaus saisi minut ottamaan vain itselleni uuden. Sen jälkeen laukoisin saman kinkkisen kysymyksen Isalle. Halusinhan toki tietää minkälaisis suunnitelmia toisella olisi.

Nimi: planeetta

11.06.2019 14:01
Isabella Stanton

Noah ei paljoa taustojaan avannut. Kertoi varmaan kaikista epäkiinnostavimmat asiat, jotka saattoi vain keksiä. Jotakin salailtavaa täytyi olla, mutta en välittänyt.
”Parkouria vai?” kysyin vilkaisten poikaa kulmat koholla, vähän haastaen. ”Ootko hyväkin?”
Kuten odotettua, poika kysyi myös minusta. Kohautin olkiani.
”En oikeastaan mitään, en perhettä, en ystäviä.” huokaisin hieman. Ehkä sille oli hyvä syy, miksen muistanut, mutta tuntui kuin heräisi darrassa ilman muistikuvia eilisestä. Ja koska kyseessä ei ollut eilinen vaan koko elämä, tämän täytyi olla historian pahin darra.
Tupakka alkoi olla lopuillaan. Imin keuhkoihini vielä viimeiset savut, ennen kuin pudotin jämät puolihuolimattomasti alas halkeilleelle kadulle. Hitaasti puhalsin ulos ja pyyhkäisin vasemmalla kädellä hiuksia korvan taakse. Alhaalla näkyi pieni välähdys, kun rööki osui maahan ja muutama kipinä sinkoili ilmaan.
”Mitä sä aiot seuraavaks?” kysyin sitten hiljaa.

Nimi: pixeli

30.05.2019 16:50
Noah Thorne

Aluksi keskustelimme voimistamme ja sitten siirsin aiheen muistiini. Toinen hymähti ja totesi hiljaisesti sen olevan yleinen piirre. Hymähdin itsekkin ja nyökäytin päätäni. Ehkä se olikin. Ryhdyin myös miettimään olikohan toinen tavannut paljokin ihmisiä täällä? Nyt aloin olemaan yhä varmempi sen suhteen, että olin tavannut hänet joskus. Tosin mahdollisesti vain lyhyen ajan. Ajatukseni kuitenkin keskeytyivät Isan kysyessä mitä muistin menneisyydestäni. Siirsin katseeni tyttöön ja pistin merkille tämän käden, joka hiveli kaulakorua. Käänsin pääni niin, että sain puhallettua savut toiseen suuntaan, ennekuin käännyin takaisin Isan puoleen.
"En mitää ihmeellist. Harrastin ainaki parkouria, jota osaan vielki" totesin ja pidin kasvoillani neutraalia ilmettä. Aseiden salakuljetuksen jätin kertomatta.
"Entäs mitäs sä muistat?" Esitin kysymyksen Isalle ja nostin tupakan huulilleni.

Nimi: planeetta

26.05.2019 15:42
Isabella Stanton

Poika ei reagoinut erityisemmin, vaikka ehkä huomasikin epäröintini. Hän siirtyi puhumaan omasta kyvystään, lahjastaan tai miksi sitä ikinä kutsuisikaan. Katselin jälleen vain taivasta. Jostain oli alkanut vyöryä tummia pilviä taivaanreunoille, ehkä alkaisi sataa. Mutta tulisiko vesi edes läpi? Olin havainnut kyllä, että jotain oli meidän ja taivaan välillä, jotain mikä muutti aavistuksen valoa ja sitä, minkä värinen taivas oli.
Noah alkoi puhua muististaan ja hymähdin hieman.
"Joo, se taitaa olla aika yleinen piirre." vastasin hiljaa, miettien mitä minulla oli jäljellä elämästäni. Ei aavistustakaan perheestä, ystävistä. Tiesin kyllä täsmälleen kuka minä olin, mutta kaikki mikä oli tehnyt minusta minut oli hukassa. Käteni kulkeutui ajattelematta kultakorulle, joka roikkui kaulastani ohuessa ketjussaan.
"Joten..." pidin pienen tauon. "Mitä sä sit muistat?"

Casper Thorne

Finn todella törmäsi seinään, aiheuttaen ikävän kuuloisen räsähdyksen. Seinä, joka ei varmastikaan enää ollut erityisen hyvässä kunnossa, sai osakseen epämääräisen kuopan ja maalipinta halkeili. Mailis oli muutamassa lyhyessä kadonnut ikkunasta. Mulkaisin poikaa tämän taas avattua suunsa. En kuitenkaan vastannut vaan heittäydyin sängylle hieron kasvojani käsilläni.
Eniten minua ärsytti se, että Finn ei edes suuttunut, ei edes vähän. Kyllähän minä olisin haistanut, jos hän olisi ollut edes vähän vihainen ja vain peittänyt sen, en tiedä, säälistä tai jotain. Olisin oikeasti mielelläni vain tapellut. Tuhoisaahan se olisi ollut ja vain minä olisin voinut hävitä. Vilkaisin toista miestä silmäkulmastani, harkiten hänen provosoimistaan.
Sitten poika sanoi hiljaisella äänellä nukkumisesta ja epäröinti katosi. Nousin istumaan yhdellä liikkeellä ja tuijotin poikaa viileästi.
"Finn, voitko vittu kerran elämässäsi pitää turpasi kiinni edes hetken ajan?" se ei ollut kovin lupaava alku, mutta minua alkoi särkeä päähän ja ajatukseni etenivät kuin liimassa.

Nimi: Soft

22.05.2019 09:57
Mailis

Siipieni kankeus aiheutti vaikeuksia niille tarkoitetussa käyttötarkoituksessa, ja olin niin hämilläni siitä, mitä muutamassa sekunnissaehti tapahtua. Seurasin Casperin voimakastahtoisia ja määrätietoisia liikeitä, kun hän avasi ikkunan minulle tönäisten toisen miehen seinään muutamien metrien päässä. Pikku tiainen oli pelstynyt ja lehahtanut ikkunalta nousevan auringon maalaamaan ulkoilmaan(?), sirpitellen nyt varoitus huutoja hieman dramaattiseen sävyyn.
Sain siipeni kantamaan, kun ahdistuksen ja pakokauhun aiheuttama kankeus alkoi hälvetä ja lehahdin muutaman siiven iskun voimin jo sulavammin ulos ikkunasta liitäen helpottuneena avarassa luonnossa. Hämärästä huolimatta pimeä ei niinkään pelottanut minua, ei anakaan yhtä pahasti kun sain olla lintu. Tunsin silloin olevani kaiken hämmentävän ja pelottavan yläpuolella, paikassa jonne minun tietojeni mukaan vielä kukaan ei ollut päässyt.
Kuitenkin liitäessäni yhä kauemmaksi kerrostalo rykelmästä kohti kuvun reunaa, minua alkoi hieman surettaa. Koin itseni kiittämättöämksi Casperia kohtaan, hän oli kuitenkin yrittänyt auttaa minua niin monessa asiassa ja osittain onnistunutkin. Olin kuitenkin vain lähtenyt paikalta sanomatta edes kiitos.


FINN

Hetkessä Casper ryhtyi sankaroimaan ja ilmeisesti minä oli pahis, sillä mies tönäisi minua lujaa. Tarpeeksi lujaa jotta tömähdin huoneen valkeahkoon takaseinään voimakkasti. Samaan aikaan Casper oli myös avannut ikkunan ammolleen ja nyt linnut lentelivät tiehensä ikkunasta.
"Chillaa, se oli joka tapauksessa vaan yks helvetin tyttö, vieläpä outo sellanen, ei sen takia kannata mesota", tuhahdin närkästyneenä pudistellen paidan hihaani ripakasti. Ei töytäisy minua ollut sattunut, eikä se olisi varmaan paljoa kirpaissut vaikka minulla ei olisi outoa voimaani.
Istuin takaisin sohvalle, josta aiemmin olin noussut.En nähnyt tarvetta suuttua miehelle tapahtuneesta, mutta olisi edes voinut pyytää nätisti.
"Joku taitaa olla unen tarpeessa", mutisin vielä itsekseni tarkoittaen miestä, joka selkeästi oli vielä järkyttynyt veljensä kanssa käyneistä tapahtumista.

Nimi: pixeli

19.05.2019 20:33
Noah Thorne

Kumpikin meistä veti myrkkyjä keuhkoihinsa katseet kaupungin pimennoissa ja vastaili kysymyksiin. Kysymykseni voimista sai toisen kuitenkin hitaasti kääntämään katseensa minuun. Katsoimme toisiamme silmiin. Aluksi toinen oli ihan normaalin oloinen kertoessaan voimiensa liittyvän veteen, ehkä. Hän ei ollut ihan varma asiasta. Nyökäytin ja kallistin hivenen päätäni. Isa vaikutti kuitenkin jotenkin varautuneelta, alahuulen pureminenkaan ei jäänyt minulta huomaamatta.
"Mä hallitsen sähköä, kuten tää sähköpallo jota käytän valaisimena. Sit osaan myös tehä suojakuplan" sanojeni aikani suljin hetkeksi silmäni ja loin ympärilleni väreilevän ja sähköisen kuplan, jonka kuitenkin muutin hetken päästä takaisin sähköpalloksi.
"Ja sit pystyn luomaan erivolttisii sähköiskuja" sähköiskujen voimakkuudesta en halunnut puhua sen enepää, tyttö saisi kysyä asiasta itse.
"En ainakaa tiedä enepää mitä osaisin" totesin ja jatkoin sitten.
"Mut paskinta täs koko jutus on se et mun muistis on ainaki jotai vikaa. Ei oo juurikaa mitää hajuu elämäst ennen tät" vedin pitkään sisään ja puhalsin kunnon pilven ulos.

Nimi: planeetta

18.05.2019 20:38
Casper Thorne

Sanani eivät auttaneet. Finn kyllä sulki suunsa ja pyöräytti silmiään niin näkyvästi, että näin sen silmäkulmastani, vaikka pidin silmäni tiukasti Mailiksesta. Tämä oli yhä paniikissa, eikä tilanne helpottanut. Tunsin itseni avuttomaksi. Ajattelin, kuinka olimme tanssineet tytön kanssa katon halki. Se oli yksi niistä muutamista hetkistä, jotka olivat tuntuneet edes puoliksi normaaleilta.
Yksi hymy, sävyltään pahoitteleva. Hetkessä tyttö oli poissa ja tilalla oli lintu. Finn muuttui hyökkääväksi. Kaikessa avuttomuudessani seurasin sekunnin tai kahden verran kamppailua. Nopeassa pyörähdyksessä avasin ikkunan lähes raivokkaalla liikkeellä, yhtäkkiä vihaisena. Kaikesta, mitä oli tapahtunut, Noahista, Mailiksesta, kaikesta.
"Anna olla" tiuskaisin Finnille, ottaen parilla harppauksella etäisyyden häneen pois, tönäisten hänet kauemmaksi, aiheuttaen törmäyksen seinään metrin päässä(?). Eipä Finn paljoa siitä kärsisi itsetuhoisen kykynsä kanssa. Mailiksella oli vapaa reitti avonaiselle ikkunalle.

Isabella Stanton

Noah myötäili paljon. Jokin kuitenkin muuttui, kun hän puhui selviytymisestä. En aikonut kysellä enempään, minua ei oikeastaan edes kiinnostanut. Poltin tyynen rauhallisesti, katsellen taivasta, joka alkoi vähitellen muistattaa yön sijaan aamua. Pian ensimmäiset 24 tuntiani täällä olisivat ohi. Mitä ikinä olikaan tapahtunut minulle ennen tätä, oli mysteeri.
Havahduin ajatuksistani, kun Noah kysyi kyvystä. Hitaasti käänsin katseeni takaisin poikaan. Tämä epäröi sanojaan, tunnusteli maata. Katseemme kohtasivat ja hetken vain mietin.
"Joo, kai." vastasin sitten. "En mä oikeastaan tajua sitä, vielä ainakaan. Jotain veteen liittyvää."
Yhtäkkiä tunsi itseni vähän epävarmaksi. Olin nähnyt pojan hallitsevan valopalloaan. Voisiko tämä tappaa minut hetkessä sähköllä? Vesi ja sähkö eivät tulleet parhaiten juttuun. Purin alahuultani.
"Entä sinä?"

Nimi: Soft

16.05.2019 23:20
Finn

Mailis nousi ylös jääden istumaan sängylle vaisusti, vakava ilme kasvoillaan. Olin juuri letkauttamassa jotain hupaisaa lintu juttuni perään, mutta Casper ehti kieltämään minua topakalla äänen sävyllä, joten päädyin vain pyöräyttämään silmiä. Silmäilin pörrötukkaista tyttöä välinpitämättömästi. Tämä näytti vauhkolta, miltein säikyltä, mikä huvitti minua jostain suustä suuresti sen rinnalla, että Casper puhui Mailikselle kuin vauhkolle eläimelle. Huokaisten pitkästyneesti käännyin ikkunan ääreen tumpaten vielä palavan tumpin ulos ikkunasta hiljaisen kaupungin pimeyteen.
Keskustelu oli mielestäni tylsä, jos sitä edes keskusteluksi pystyi kutsumaan. Kaiken lisäksi pikku linnun sirpitys alkoi ärsyttää minua. Olin juuri huitaisemassa pikku linnun pois ikkunalta, kun Mailis järjesti tilanteeseen oudon käänteen ja muuttui mustaksi, sinisilmäiseksi korpiksi, joka räpisteli nyt hätääntyneen oloisesti huoneistossa. Väistyin ikkunan tieltä selkeästi hämmentyneenä tästä tilanteesta.
"Helvettiin siitä!", uhosin ärtyneenä räpiköivälle linnulle, joka oli huomattavasti pikku tiaista isompi. Huidoin ilmaa, mutta Mailis ei tainnut miettiä lentoreittiään loppuun asti, sillä tällä hetkellä korppi räpisteli arviolta polven korkeudella saamatta siipiään kantamaan.


Mailis <3

Casper näytti reagoivan tupakan hajuun, jonka minäkin haistoin avatusta ikkunasta huolimatta. Ehkä hän ei pitänyt siitä tai se toi inhottavia muistoja mieleen, en kuitenkaan jäänyt pohtimaan asiaa liioiksi. Tutumpi mies aloitti lauseen kieltämällä minua tekemästä jotain. Ei minua pelottanut, mikäli mies meinasi niin sanoa. Tila jossa olimme alkoi tuntua pieneltä ja yritin tasaannuttaa hengitystäni huomaamattomasti.
Casper sai lopetettua lauseensa, josta mielessäni närkästyin hieman. Näytinkö tosiaan siltä että panikoin. Katsoin suunsa avannutta miestä hetken hämmennys kasvoillani. Huokaisin.
"En mä", sain mutistua vastaukseksi. Jännittyneisyyteni johtui selkeästi lyhyt tukkaisesta, epämiellyttävän asenteen omaavasta miehestä, mutta tottapuhuen en kokenut oloani turvalliseksi Casperinkaan seurassa. Vaikka mies olikin ollut minua kohtaan ystävällinen ja mukava, en silti luottanut ihmiseen jota en tunne.
Kuuntelin tiaisen sirpitystä, se halusi lähteä pois ja hoputti minua nousemaan ylös. Vilkaisin vielä Casperia vääntäen suuni pieneen, anteeksipyytävään hymähdykseen. Tämän jälkeen käänsin katseeni vielä aukinaiseen ikkunaan, soin itselleni rohkaisevan ajatuksen ja muutuin korpiksi yritten räpistellä kömpelösti ja kevyessä paniikissa(Casperin kehotuksesta huolimatta) yrittäen saavuttaa ikkunaa.

Nimi: pixeli

15.05.2019 22:42
Noah Thorne

Pienen hetken kuluttua esittäytymisestäni seuraani tullut tyttö esittäytyi myös kertoen nimekseen Isa. Nyökkäsin, vaikkei toinen tainnut kylläkää nähdä sitä koskapa katseli kaupunkia. Pieni savujen veto tauko laskeutui toviksi välillemme, kunnes Isa avasi suunsa vastatkseen hänen mietteitään koskevaan kysymykseeni. Tytön ensimmäisen aatos, jonka aikana hän kääntyi minuun päin, koski vankina olemista. Nyökyttelin päätäni myötäilevästi. Sitähän tämä olikin. Kuunnellesani toisen jatkoa ajatuksiinsa en voinut olla huomaamatta tai pikemminkin tuntematta Isan katsetta minussa. Tämä ehkä tarkkaili minua. Tottapuhuen, tyttö vaikutti jotenkin tutulta. Olin ehkä tainnut nähdä hänet jossain tai sitten vain muistin väärin. En kuitenkaan uhrannut enenpää aikas sen ajattelulle, vaan puhallettuani taas savuvanan ilmaan saatoin antaa oman kantani asiaan.
"Mullakin on aikalailla noit samoja ajatuksia. Vankina olemista ja sitä, et ois maailmas varmaa parempiaki paikkoja elää ku tää" mietin hetken ja jatkoin sitten.
"Me ei kuiteskaa taideta voida valita, joten pakkohan tääl on yritettävä selviytyä....ellei nyt välttämättä halua kuolla" loput lausahduksestani sanahdin astetta hiljaisemmalla sävyllä ja puristin hetkeksi hampaitani yhteen huulieni takana. Kuolemasta puhuminen nimittäin kolahti.
"Mut tota, onks sul muute jotai...yliluonnollisii voimii?" Kallistin hivenen päätäni tarkkaillessani Isaa. Entä jos toinen ei omistaisi ja luulisi minua nyt tärähtäneeksi? Jos ne joilla oli voimia oli pidettävä ne salassa muilta? Nyt kuitenkin minun oli turha enää katusa sanojani. Sitäpaitsi olin halunnut muuta ajateltavaa ja voimat olivat tulleet ensimmäisenä mieleen.

Nimi: planeetta

15.05.2019 19:27
Isabella Stanton

Poika sytytti auliisti savukkeen ja hymyilin itsekseni. Hetken hiljaisuudessa vedin syvään henkeä ja puhalsin tupakansavua keuhkoistani. Se rauhoitti minua, tuntui tutulta. Poika avasi suunsa ja esittäytyi.
"Isa" vastasin katsellen kaupungin siluettia. Kulahtaneet katot piirtyivät tummaa taivasta vasten ja hiljaisuus vallitsi katuja. Kuinkahan paljon porukkaa loppujen lopuksi kulki näillä rikkinäisillä teillä?
Ennen kuin vastasin seuraavaan kysymykseen, vedin pitkän henkäyksen röökistä ja katselin, kuinka savu kiemurteli taivaalle puhalluksesta.
"Mitä mä aattelen?" kysyin sitten retorisesti. Pidin tauon. "Mä aattelen, että mua pidetään vankina lukkojen takana." sanojen aikana käännyin katsomaan Noahia teräksenharmailla silmilläni. "Aattelen myös, että se ei sovi mulle ja keksin monta paikkaa, joissa oisin mieluummin."
Annoin puhuessani katseeni harhailla nuoremman pojan kasvonpiirteillä häpeilemättä. Kapeat kasvot paljastivat terävän luuston ja täytyi myöntää, ettei hän ollut hullumman näköinen, vaikka ei ehkä ihan minun tyyliäni. Ehkä makuni täytyisi joustaa täällä, jos nyt ollaan ihan rehellisiä, en oikeastaan edes muistanut ihan tarkasti, mikä oli minun tyyppini alun alkaenkaan.

 

©2019 ғʀᴇᴍᴏɴᴛᴇ - suntuubi.com