Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli

 

Noudatetaan sääntöjä sekä hyviä tapoja ;)

tekeminen

*Ajatukset*

"Puhe"

 

 

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Soft

22.05.2019 09:57
Mailis

Siipieni kankeus aiheutti vaikeuksia niille tarkoitetussa käyttötarkoituksessa, ja olin niin hämilläni siitä, mitä muutamassa sekunnissaehti tapahtua. Seurasin Casperin voimakastahtoisia ja määrätietoisia liikeitä, kun hän avasi ikkunan minulle tönäisten toisen miehen seinään muutamien metrien päässä. Pikku tiainen oli pelstynyt ja lehahtanut ikkunalta nousevan auringon maalaamaan ulkoilmaan(?), sirpitellen nyt varoitus huutoja hieman dramaattiseen sävyyn.
Sain siipeni kantamaan, kun ahdistuksen ja pakokauhun aiheuttama kankeus alkoi hälvetä ja lehahdin muutaman siiven iskun voimin jo sulavammin ulos ikkunasta liitäen helpottuneena avarassa luonnossa. Hämärästä huolimatta pimeä ei niinkään pelottanut minua, ei anakaan yhtä pahasti kun sain olla lintu. Tunsin silloin olevani kaiken hämmentävän ja pelottavan yläpuolella, paikassa jonne minun tietojeni mukaan vielä kukaan ei ollut päässyt.
Kuitenkin liitäessäni yhä kauemmaksi kerrostalo rykelmästä kohti kuvun reunaa, minua alkoi hieman surettaa. Koin itseni kiittämättöämksi Casperia kohtaan, hän oli kuitenkin yrittänyt auttaa minua niin monessa asiassa ja osittain onnistunutkin. Olin kuitenkin vain lähtenyt paikalta sanomatta edes kiitos.


FINN

Hetkessä Casper ryhtyi sankaroimaan ja ilmeisesti minä oli pahis, sillä mies tönäisi minua lujaa. Tarpeeksi lujaa jotta tömähdin huoneen valkeahkoon takaseinään voimakkasti. Samaan aikaan Casper oli myös avannut ikkunan ammolleen ja nyt linnut lentelivät tiehensä ikkunasta.
"Chillaa, se oli joka tapauksessa vaan yks helvetin tyttö, vieläpä outo sellanen, ei sen takia kannata mesota", tuhahdin närkästyneenä pudistellen paidan hihaani ripakasti. Ei töytäisy minua ollut sattunut, eikä se olisi varmaan paljoa kirpaissut vaikka minulla ei olisi outoa voimaani.
Istuin takaisin sohvalle, josta aiemmin olin noussut.En nähnyt tarvetta suuttua miehelle tapahtuneesta, mutta olisi edes voinut pyytää nätisti.
"Joku taitaa olla unen tarpeessa", mutisin vielä itsekseni tarkoittaen miestä, joka selkeästi oli vielä järkyttynyt veljensä kanssa käyneistä tapahtumista.

Nimi: pixeli

19.05.2019 20:33
Noah Thorne

Kumpikin meistä veti myrkkyjä keuhkoihinsa katseet kaupungin pimennoissa ja vastaili kysymyksiin. Kysymykseni voimista sai toisen kuitenkin hitaasti kääntämään katseensa minuun. Katsoimme toisiamme silmiin. Aluksi toinen oli ihan normaalin oloinen kertoessaan voimiensa liittyvän veteen, ehkä. Hän ei ollut ihan varma asiasta. Nyökäytin ja kallistin hivenen päätäni. Isa vaikutti kuitenkin jotenkin varautuneelta, alahuulen pureminenkaan ei jäänyt minulta huomaamatta.
"Mä hallitsen sähköä, kuten tää sähköpallo jota käytän valaisimena. Sit osaan myös tehä suojakuplan" sanojeni aikani suljin hetkeksi silmäni ja loin ympärilleni väreilevän ja sähköisen kuplan, jonka kuitenkin muutin hetken päästä takaisin sähköpalloksi.
"Ja sit pystyn luomaan erivolttisii sähköiskuja" sähköiskujen voimakkuudesta en halunnut puhua sen enepää, tyttö saisi kysyä asiasta itse.
"En ainakaa tiedä enepää mitä osaisin" totesin ja jatkoin sitten.
"Mut paskinta täs koko jutus on se et mun muistis on ainaki jotai vikaa. Ei oo juurikaa mitää hajuu elämäst ennen tät" vedin pitkään sisään ja puhalsin kunnon pilven ulos.

Nimi: planeetta

18.05.2019 20:38
Casper Thorne

Sanani eivät auttaneet. Finn kyllä sulki suunsa ja pyöräytti silmiään niin näkyvästi, että näin sen silmäkulmastani, vaikka pidin silmäni tiukasti Mailiksesta. Tämä oli yhä paniikissa, eikä tilanne helpottanut. Tunsin itseni avuttomaksi. Ajattelin, kuinka olimme tanssineet tytön kanssa katon halki. Se oli yksi niistä muutamista hetkistä, jotka olivat tuntuneet edes puoliksi normaaleilta.
Yksi hymy, sävyltään pahoitteleva. Hetkessä tyttö oli poissa ja tilalla oli lintu. Finn muuttui hyökkääväksi. Kaikessa avuttomuudessani seurasin sekunnin tai kahden verran kamppailua. Nopeassa pyörähdyksessä avasin ikkunan lähes raivokkaalla liikkeellä, yhtäkkiä vihaisena. Kaikesta, mitä oli tapahtunut, Noahista, Mailiksesta, kaikesta.
"Anna olla" tiuskaisin Finnille, ottaen parilla harppauksella etäisyyden häneen pois, tönäisten hänet kauemmaksi, aiheuttaen törmäyksen seinään metrin päässä(?). Eipä Finn paljoa siitä kärsisi itsetuhoisen kykynsä kanssa. Mailiksella oli vapaa reitti avonaiselle ikkunalle.

Isabella Stanton

Noah myötäili paljon. Jokin kuitenkin muuttui, kun hän puhui selviytymisestä. En aikonut kysellä enempään, minua ei oikeastaan edes kiinnostanut. Poltin tyynen rauhallisesti, katsellen taivasta, joka alkoi vähitellen muistattaa yön sijaan aamua. Pian ensimmäiset 24 tuntiani täällä olisivat ohi. Mitä ikinä olikaan tapahtunut minulle ennen tätä, oli mysteeri.
Havahduin ajatuksistani, kun Noah kysyi kyvystä. Hitaasti käänsin katseeni takaisin poikaan. Tämä epäröi sanojaan, tunnusteli maata. Katseemme kohtasivat ja hetken vain mietin.
"Joo, kai." vastasin sitten. "En mä oikeastaan tajua sitä, vielä ainakaan. Jotain veteen liittyvää."
Yhtäkkiä tunsi itseni vähän epävarmaksi. Olin nähnyt pojan hallitsevan valopalloaan. Voisiko tämä tappaa minut hetkessä sähköllä? Vesi ja sähkö eivät tulleet parhaiten juttuun. Purin alahuultani.
"Entä sinä?"

Nimi: Soft

16.05.2019 23:20
Finn

Mailis nousi ylös jääden istumaan sängylle vaisusti, vakava ilme kasvoillaan. Olin juuri letkauttamassa jotain hupaisaa lintu juttuni perään, mutta Casper ehti kieltämään minua topakalla äänen sävyllä, joten päädyin vain pyöräyttämään silmiä. Silmäilin pörrötukkaista tyttöä välinpitämättömästi. Tämä näytti vauhkolta, miltein säikyltä, mikä huvitti minua jostain suustä suuresti sen rinnalla, että Casper puhui Mailikselle kuin vauhkolle eläimelle. Huokaisten pitkästyneesti käännyin ikkunan ääreen tumpaten vielä palavan tumpin ulos ikkunasta hiljaisen kaupungin pimeyteen.
Keskustelu oli mielestäni tylsä, jos sitä edes keskusteluksi pystyi kutsumaan. Kaiken lisäksi pikku linnun sirpitys alkoi ärsyttää minua. Olin juuri huitaisemassa pikku linnun pois ikkunalta, kun Mailis järjesti tilanteeseen oudon käänteen ja muuttui mustaksi, sinisilmäiseksi korpiksi, joka räpisteli nyt hätääntyneen oloisesti huoneistossa. Väistyin ikkunan tieltä selkeästi hämmentyneenä tästä tilanteesta.
"Helvettiin siitä!", uhosin ärtyneenä räpiköivälle linnulle, joka oli huomattavasti pikku tiaista isompi. Huidoin ilmaa, mutta Mailis ei tainnut miettiä lentoreittiään loppuun asti, sillä tällä hetkellä korppi räpisteli arviolta polven korkeudella saamatta siipiään kantamaan.


Mailis <3

Casper näytti reagoivan tupakan hajuun, jonka minäkin haistoin avatusta ikkunasta huolimatta. Ehkä hän ei pitänyt siitä tai se toi inhottavia muistoja mieleen, en kuitenkaan jäänyt pohtimaan asiaa liioiksi. Tutumpi mies aloitti lauseen kieltämällä minua tekemästä jotain. Ei minua pelottanut, mikäli mies meinasi niin sanoa. Tila jossa olimme alkoi tuntua pieneltä ja yritin tasaannuttaa hengitystäni huomaamattomasti.
Casper sai lopetettua lauseensa, josta mielessäni närkästyin hieman. Näytinkö tosiaan siltä että panikoin. Katsoin suunsa avannutta miestä hetken hämmennys kasvoillani. Huokaisin.
"En mä", sain mutistua vastaukseksi. Jännittyneisyyteni johtui selkeästi lyhyt tukkaisesta, epämiellyttävän asenteen omaavasta miehestä, mutta tottapuhuen en kokenut oloani turvalliseksi Casperinkaan seurassa. Vaikka mies olikin ollut minua kohtaan ystävällinen ja mukava, en silti luottanut ihmiseen jota en tunne.
Kuuntelin tiaisen sirpitystä, se halusi lähteä pois ja hoputti minua nousemaan ylös. Vilkaisin vielä Casperia vääntäen suuni pieneen, anteeksipyytävään hymähdykseen. Tämän jälkeen käänsin katseeni vielä aukinaiseen ikkunaan, soin itselleni rohkaisevan ajatuksen ja muutuin korpiksi yritten räpistellä kömpelösti ja kevyessä paniikissa(Casperin kehotuksesta huolimatta) yrittäen saavuttaa ikkunaa.

Nimi: pixeli

15.05.2019 22:42
Noah Thorne

Pienen hetken kuluttua esittäytymisestäni seuraani tullut tyttö esittäytyi myös kertoen nimekseen Isa. Nyökkäsin, vaikkei toinen tainnut kylläkää nähdä sitä koskapa katseli kaupunkia. Pieni savujen veto tauko laskeutui toviksi välillemme, kunnes Isa avasi suunsa vastatkseen hänen mietteitään koskevaan kysymykseeni. Tytön ensimmäisen aatos, jonka aikana hän kääntyi minuun päin, koski vankina olemista. Nyökyttelin päätäni myötäilevästi. Sitähän tämä olikin. Kuunnellesani toisen jatkoa ajatuksiinsa en voinut olla huomaamatta tai pikemminkin tuntematta Isan katsetta minussa. Tämä ehkä tarkkaili minua. Tottapuhuen, tyttö vaikutti jotenkin tutulta. Olin ehkä tainnut nähdä hänet jossain tai sitten vain muistin väärin. En kuitenkaan uhrannut enenpää aikas sen ajattelulle, vaan puhallettuani taas savuvanan ilmaan saatoin antaa oman kantani asiaan.
"Mullakin on aikalailla noit samoja ajatuksia. Vankina olemista ja sitä, et ois maailmas varmaa parempiaki paikkoja elää ku tää" mietin hetken ja jatkoin sitten.
"Me ei kuiteskaa taideta voida valita, joten pakkohan tääl on yritettävä selviytyä....ellei nyt välttämättä halua kuolla" loput lausahduksestani sanahdin astetta hiljaisemmalla sävyllä ja puristin hetkeksi hampaitani yhteen huulieni takana. Kuolemasta puhuminen nimittäin kolahti.
"Mut tota, onks sul muute jotai...yliluonnollisii voimii?" Kallistin hivenen päätäni tarkkaillessani Isaa. Entä jos toinen ei omistaisi ja luulisi minua nyt tärähtäneeksi? Jos ne joilla oli voimia oli pidettävä ne salassa muilta? Nyt kuitenkin minun oli turha enää katusa sanojani. Sitäpaitsi olin halunnut muuta ajateltavaa ja voimat olivat tulleet ensimmäisenä mieleen.

Nimi: planeetta

15.05.2019 19:27
Isabella Stanton

Poika sytytti auliisti savukkeen ja hymyilin itsekseni. Hetken hiljaisuudessa vedin syvään henkeä ja puhalsin tupakansavua keuhkoistani. Se rauhoitti minua, tuntui tutulta. Poika avasi suunsa ja esittäytyi.
"Isa" vastasin katsellen kaupungin siluettia. Kulahtaneet katot piirtyivät tummaa taivasta vasten ja hiljaisuus vallitsi katuja. Kuinkahan paljon porukkaa loppujen lopuksi kulki näillä rikkinäisillä teillä?
Ennen kuin vastasin seuraavaan kysymykseen, vedin pitkän henkäyksen röökistä ja katselin, kuinka savu kiemurteli taivaalle puhalluksesta.
"Mitä mä aattelen?" kysyin sitten retorisesti. Pidin tauon. "Mä aattelen, että mua pidetään vankina lukkojen takana." sanojen aikana käännyin katsomaan Noahia teräksenharmailla silmilläni. "Aattelen myös, että se ei sovi mulle ja keksin monta paikkaa, joissa oisin mieluummin."
Annoin puhuessani katseeni harhailla nuoremman pojan kasvonpiirteillä häpeilemättä. Kapeat kasvot paljastivat terävän luuston ja täytyi myöntää, ettei hän ollut hullumman näköinen, vaikka ei ehkä ihan minun tyyliäni. Ehkä makuni täytyisi joustaa täällä, jos nyt ollaan ihan rehellisiä, en oikeastaan edes muistanut ihan tarkasti, mikä oli minun tyyppini alun alkaenkaan.

Nimi: pixeli

12.05.2019 20:37
Noah Thorne

Valopallollani olin valaissut toista ja arvelin, että toinen oli tarkkaillut myös minua. Kysymykseeni sain lyhyen, mutta ytimekkään vastauksen, johon nyökäytin päätäni. Tarjotessani tupakkaa sain osakseni hymyn, johon vastasin melkeinpä huomamattomalla hymyllä ennekuin toinen otti askin kädestäni ja siirsin katseeni hetkeksi pimeyteen. Ottaessani askin takaisin sytytin samalla tytön savukkeen, jota hän tarjosi minun suuntaani. Toisen sitten puhallettua ensimmäiset savunsa avaisin vasta uudemman kerran suuni.
"Mikäs sun nimes muute on? Mä oon Noah" kysyin ja esittäydyin samantein itse. Puhalsin savuja ja katselin näkoalaa, joka tavallaan oli kaunis.
"Mitä sä aattelet tästä, kaikesta?" Tarkoitin tällä tätä outoa kaupunkia ja sen kupua, sekä voimiamme. Tosin olikohan edes toisella mitään voimija?

Nimi: planeetta

12.05.2019 18:50
Isabella Stanton

Valopallo laajeni hieman pojan kääntyessä katsomaan. En reagoinut sen kummemmin hänen vastaukseensa kysymykseeni, mutta käytin hetken hiljaisuuden siihen, että tutkin pojan kasvoja, jotka näkyivät selkeäpiirteisinä valossa. Hän näytti nuoremmalta ja tutulta, ehkä olimme tavanneet sen lyhyen hetken aikana, kun olin kohdannut muita enemmän. Poika jatkoi kysymällä samaa minulta ja kohauttamaan olkiani.
"Sama." vastasin lyhyesti ja annoin katseeni siirtyä kaupunkiin, jonka katot piirtyivät yötaivasta vasten. Kuulin pojan puhaltavan ja haistoin nyt tupakan vielä selkeämmin. Kun hän tarjosi minulle, hymyilin suloisesti.
"Toki." vastasin ja kävelin pojan luokse, ottaen askin käteeni. Vedin esiin yhden savukkeen ja samalla kun ojensin askin takaisin, ojensin myös savuketta, odottaen pojan sytyttävän sen.

Nimi: pixeli

10.05.2019 20:15
Noah Thorne

Istuin ja puhaltelin tupakan savujen mukana ajatuksiani ulos. Purin kaiken tapahtuneen ja uppouduin sitten syviin ajatuksiini tulevasta. Tekoni oli järkyttänyt kaikkia paikalla olijoita, joten heidän kanssaan tuskin tulisin enää kovin hyvin toimeen, ainakaan heti. Jos joku olisi kysynyt minulta asiasta, en olisi kehdannut myöntää että mahdollisesti nyt entistä romahtaneenpi suhde isoveljeeni, kieltämättä riipaisi kevyesti. Naputtelin sormillani kylmähköä betonia saadakseni tunteeni rauhoittumaan ja sitten olisin jatkanut unelmointiani ellei joku olisi keskeyttänyt minua. En oikeastaan ollut lainkaan huomannut tulijaa ja hetkeksi toiseen käteeni ilmestyi säkenöivä sähköpallo ja suuntasin silmäni toiseen. Tyttö. Ainakin niin hämärältä arvelin, oli kuitenkin puhunut rennolla äänensävyllä. Käänsin siis pääni takaisin eteenpäin ja annoin toisen odottaa vastaustani sen verran, että sain puhallettua suuhuni vetämät savut ulos.
"Ei mitenkään erikoisemmin" totesin tasaisen rauhallisen tasaisella äänellä.
"Entäs sulla?"
En voinut olla suurentamatta sähköpalloa niin, että näin toisen hämäryyden keskeltä. Korpinmustat hiukset, suuret silmät, ovaalinmuotoiset kasvot, sekä kurvikkaat muodot. Nostin tupakan huulilleni ja puhalsin taas savuja ilmaan.
"Haalutko sä?"
Katsahdin toista kysyvästi ja näytin tupakka-askia toiselle sen merkiksi että niitä kyllä riittäisi, jos toinen luulisi että veisi minulta kaiken. Tunsin itseni jo paljon rentoutuneemmaksi ja sisimmässäni olin jokseenkin iloinen, vaikka viihdyinkin varsin hyvin yksin.

Nimi: planeetta

10.05.2019 19:24
Casper Thorne

Olin oikeassa, haistoin sen heti. Jokin muuttui sillä samalla sekunnilla, kun olin sanonut sanani. Mailis nousi hitaasti, samalla kun Finn puhui.
"Anna olla." sanoin hiljaa. Vilkaisin häntä varoittavasti. Miehen vetäessä ensimmäiset sauhut, tupakan haju levisi hetkessä sieraimiini. Värähdin, olin unohtanut kuinka voimakkaasti tupakka haisi, se poltti minua. Purin huultani ja katsoin taas Mailista.
Tupakan haju sekoittui toiseen, josta en välittänyt. Hajuun, joka sotki jokaista katua tässä hylätyssä kaupungissa. Ahdistus.
"Älä -" aloitin, mutta epäröin. Mitä oikeastaan edes voisin sanoa? Olin sanomassa, että älä pelkää, mutta mitä se edes auttaisi? Pikkulintu piti korkeaa ääntä ikkunan ulkopuolella. Lopulta sain edes vähän lisää sanoja suustani.
"Älä panikoi."

Isabella Stanton

Olin seissyt kauan tyhjän talon ikkunan ääressä, senkin jälkeen, kun Finn oli kadonnut talojen väliin. Ilta pimeni ja kadotin ajantajun. Käteni liikkui kaulakorullani. En muistanut mitä se tarkoitti. Se tuntui tärkeältä, mutta samalla vihasin sitä.
Lopulta jalkani taas liikkuivat. Yhtäkkiä halusin vain ulos asunnosta ja mahdollisimman nopeasti. Puolijuoksulla säntäsin ulos viilenneeseen iltaan. Juoksin suunnattomasti hetken aikaa, ennen kuin törmäsin tuttuun paikkaan. Olin jälleen veden äärellä, sydän hakaten. Astuin järven reunalle. Kivinen koroke nosti minut ylemmäs. Yksi vesipisara nousi vedestä ja katsoin kuinka se kohosi koskettamaan minun kättäni. Toinen pisara kiipesi jo kättäni pitkin.
Käännyin ympäri. Ihan sama, vaikka pystyisin tähän, vesi oli minulle silti liikaa. En osannut olla tekemisissä sen kanssa ja tummaan veteen tuijottaminen sai minut värähtämään pelosta.
Lähdin kävelemään ja jonkin matkan päässä, näin välähdyksen valoa talon katolla. Lähdin nousemaan talon portaita, kiipesin katolle asti. Reunalla istui hahmo. En kokenut itseäni varovaiseksi ja katsoin ympärilleni.
"Miten menee?" kysyin sitten ja yllätin itsenikin sillä, miten rento ääneni oli.

 

©2019 ғʀᴇᴍᴏɴᴛᴇ - suntuubi.com